tiistai 29. toukokuuta 2018

Toukokuun talkoot

Puutarhakylän kesäkausi alkaa perinteisesti toukokuun talkoilla, joissa yhteisvoimin puhdistetaan penkkejä rikkaruohoista, tasoitellaan teiden kuoppia ja viedään multaa pensaille ja puille.

Päivän päätteeksi on talkookahvit ja -saunat - niin tänäkin vuonna.

Toukokuisen lauantain sää helli talkoolaisia: aurinko paistoi kuumasti mutta tyypilliseen niipperiläiseen tapaan ajoittain navakkakin tuuli vilvoitteli ahkeria mökkiläisiä.

Talkookeli ja -tarjoilut

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Talvisia puuhailuja puutarhalla

Talvella puutarha saa levätä. Mökeiltä katkaistaan vedet talveksi ja vaikka lämpöä sisällä riittääkin,  niin yön yli keikkoja ei talvella tehdä. Säännöllisesti käymme kuitenkin katsomassa onko kaikki kunnossa - ja fiilistelemässä, että jokohan kohta kausi avataan.

Eväiden syöntiä mökin terassilla.

Hiihtämään!

Tänä talvena on lunta riittänyt. Mökki sijaitsee sopivasti golfkentän vieressä, jossa oli mahtava mahdollisuus pitkästä aikaa hiihtää. Tuotiin siis sukset ja monot mökille, tarkistettiin voitelu ja lähdettiin suoraan mökiltä sukset jalassa kohti latua. Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä kun latu oli auki ja aurinko paistoi!

Upeat ladut mökin vieressä.

Omenasatoa odotellessa

Viime viikonloppuna tehtiin mökillä ihan töitäkin eli leikattiin omenapuita. Toiveissa olisi, että ensi kesänä jokin kolmesta puusta kukkisi ja tuottaisi jopa pienen sadon. Tähän astinen saalis on yksi omena.


Omenasato vuodesta 2014 alkaen.


torstai 17. elokuuta 2017

Loppukesän tunnelmia

Äkkiä se kesä taas meni - vai tuliko sitä ollenkaan? Ainakin on ollut vaihtelevia kelejä. Viikon poissaolo mökiltä näkyi villiintyneessä puutarhassa,  hurjassa rikkaruohojen määrässä ja ihanasti apilan peittämässä nurmikossa.

Kottikärryllinen siivottavaa.

Kukkaloistoa


Aika ajoin on kyllä aurinkokin paistanut, josta ovat nauttineet niin yleisen alueen kehäkukat kuin oman pihan petuniat ja päivänliljat. Varjossa viihtyvä lumitähtikin puhkesi kukkaan.

Yleisen alueen kehäkukat.

Petuniat ja seinällä kiipeävä kärsimyskukka.
Rusopäivänliljat.





Lumitähti seinällä.

Perhosia odotellessa

Punatähkä kukkii jo hieman ja punahattuun odotellaan kukkasatoa. Ehkäpä perhosetkin sitten taas löytävät tiensä meidän puutarhalle.

Ensimmäinen punatähkä kukassa.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Sadonkorjuuta ja pupuvieraita

Viime viikonloppuna ei sää suosinut mutta satoa päästiin jo korjaamaan: ensimmäiset siiklit keitettiin (ja maistuivat niin makoisilta) ja kevätsipulit pääsivät maustamaan sipulipiirakkaa. Ensimmäinen mansikka punertaa jo hieman ja porkkana- ja punajuuririvistöt kaipasivat jo harventamista.


Ihanat siiklit
Puutarhalla viihtyy hyvin myös puput, tänä vuonna ovat jättäneet meidän kasvimaan ja muut istutukset rauhaan enkä raaskinut nytkään lähteä tuota vierasta hätyyttelemään. Kauniisti nukkui sipulien joukossa.

Raaka-aine (ei pupu :-)... 


... ja lopputulos.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannusiloa!

Juhannuksen kunniaksi ruusuorapihlaja näyttää parhaat puolensa.


Juhannusaaton ohjelmassa puutarhalla puutarhatöitä, lenkkisauna, hyvää ruokaa ja juomaa. Mitäpä sitä muuta tarvitsisi...

Luonnonkukatkin ovat kauniita - nyt nautittiin lupiineista ja apiloista - ihan seitsemään kukkaa ei tullut poimittua.



Ihanaa yöttömän yön juhlaa!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesäkukkien aika

Pitkään tuntui siltä, että tänä keväänä ei tule niin lämmin, että päästäisiin kesäkukkien istuttamiseen. Mutta niin vain ilmat lämpenivät sen verran, että alkuun on päästy.

Tästä se sitten lähti - takakontillinen kesäkukkia.
Viime kesänä toin vanhan muuripadan puutarhan pihalle. Äitini on yli 40 vuotta sitten huutanut padan huutokaupasta 10 markalla ja siitä alkaen on pata uskollisesti palvellut meitä kukkien kasvualustana. Useimmiten padassa on ollut petunioita tai ahkeraliisoja mutta nyt istutin verenpisaroita ja sinisiä lobelioita.

Pata uudessa kuosissaan.
Yksi mökin seinä on varjon puolella ja siihen on ollut haasteellista löytää kukkia, jotka kestäisivät koko kesän (yksi syy voi olla, että olen myös kastellut niitä liikaa). Tänä kesänä ajattelin kokeilla lumitähtien kestävyyttä - ainakin vielä ovat hengissä ja sininen väri sopii kauniisti valkoista seinää vasten.

Lumitähdet varjon puolen seinällä.
Vastaavasti toinen seinä on sitten aurinkoisella puolella ja siinä orvokit ovat olleet omiaan kukkien aikaisesta toukokuusta loppukesään asti. Niinpä tänäkin vuonna istutin orvokkeja jo toukokuun puolella tälle seinälle.

Orvokit ovat jo kasvaneet.
Olen aina pitänyt petunioista ja niitä minun on joka vuosi saatava istutettua jonnekin. Alusta asti olen istuttanut petunioita näihin mieheni nikkaroimiin laatikoihin, joissa ne viihtyvät hyvin: seinusta on aurinkoinen ja katon lippa estää suoran sadeveden valumisen kukkien päälle. Tässä olen yrittänyt (huonolla menestyksellä) kasvattaa myös kärhöä mutta talvehtiminen ei ole onnistunut. Nyt laitoin kokeiluun kärsimyskukkaa ja ainakin vielä se on hengissä (ja näyttää siltä, että lähtisi jo hieman pitkin säleikköä kiipeämäänkin).

Petuniat ja kärsimyskukka.
Ostinpa vielä terassille tähtisilmän - sen terälehtien täydellistä kauneutta ei voi lakata ihastelemasta.

Tähtisilmä.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Puuhailua sisällä ja ulkona

Vihdoin tuli lämmin keli ja päästiin viettämään ensimmäinen kokonainen viikonloppu puutarhalla.

Vielä ei omalla pihalla ole paljoa kukkia kukassa mutta yhteisen alueen narsissit ottivat heti vastaan kauniin keltaisena kukkamerenä.

Yhteisen alueen kukkapenkin narsissit kukassa.

Kärräsimme kottikärrykaupalla multaa ja katetta kukkapenkkeihin ja hedelmäpuiden juurille. Myös rikkaruohoja riitti kitkettäväksi - voikukat ovat tänä vuonna erityisen satoisia. Selasin juuri viime vuonna otettuja valokuvia ja tasan vuosi sitten oli jo ensimmäinen raparperipiirakka tehtynä oman pihan antimista. Nyt näkyvissä on hyvät alut mutta piirakkaa näistä ei vielä saa. Uutena tulokkaana istutimme viime syksynä lavallisen mansikoita (istukkaista kiitos naapuri-Lauralle) ja alku näyttää lupaavalta - ehkäpä naistenviikon mansikkabrita tehdäänkin omista marjoista.


Lupaavaa alkua mansikantaimissa.
Raparperin varret kasvavat.


                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         
Sisätiloihinkin saatiin jotain uutta - tai uusvanhaa. Tuunasin yli 20 vuotta vanhan rottinkipöydän uuteen uskoon maalamalla sen valkoiseksi. Ruiskulla maalaaminen takasi tasaisen pinnan ilman valumia. Vanhaa pintaa en sen ihmeemmin käsitellyt saati poistanut lakkaa, uusi pinta on kauniin himmeän valkoinen ja hivelee silmää ja mieltä.

Vanhan pöydä uusi elämä mökillä.

Sunnuntai-iltana kotiin palattua tiesi olleensa viikonlopun ulkona ja ulkotöissä: eipä tarvinnut lähteä kuntosalille eikä untakaan houkutella.