maanantai 22. toukokuuta 2017

Puuhailua sisällä ja ulkona

Vihdoin tuli lämmin keli ja päästiin viettämään ensimmäinen kokonainen viikonloppu puutarhalla.

Vielä ei omalla pihalla ole paljoa kukkia kukassa mutta yhteisen alueen narsissit ottivat heti vastaan kauniin keltaisena kukkamerenä.

Yhteisen alueen kukkapenkin narsissit kukassa.

Kärräsimme kottikärrykaupalla multaa ja katetta kukkapenkkeihin ja hedelmäpuiden juurille. Myös rikkaruohoja riitti kitkettäväksi - voikukat ovat tänä vuonna erityisen satoisia. Selasin juuri viime vuonna otettuja valokuvia ja tasan vuosi sitten oli jo ensimmäinen raparperipiirakka tehtynä oman pihan antimista. Nyt näkyvissä on hyvät alut mutta piirakkaa näistä ei vielä saa. Uutena tulokkaana istutimme viime syksynä lavallisen mansikoita (istukkaista kiitos naapuri-Lauralle) ja alku näyttää lupaavalta - ehkäpä naistenviikon mansikkabrita tehdäänkin omista marjoista.


Lupaavaa alkua mansikantaimissa.
Raparperin varret kasvavat.


                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         
Sisätiloihinkin saatiin jotain uutta - tai uusvanhaa. Tuunasin yli 20 vuotta vanhan rottinkipöydän uuteen uskoon maalamalla sen valkoiseksi. Ruiskulla maalaaminen takasi tasaisen pinnan ilman valumia. Vanhaa pintaa en sen ihmeemmin käsitellyt saati poistanut lakkaa, uusi pinta on kauniin himmeän valkoinen ja hivelee silmää ja mieltä.

Vanhan pöydä uusi elämä mökillä.

Sunnuntai-iltana kotiin palattua tiesi olleensa viikonlopun ulkona ja ulkotöissä: eipä tarvinnut lähteä kuntosalille eikä untakaan houkutella.



sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Yhteisöllisyydestä

Tämän kauden ensimmäiset talkoot pidettiin viikko sitten. Ohjelmassa oli yleisten alueiden kukkapenkkien ja aitojen siistimistä. Multaa ja katetta kärrättiin kottikärrykaupalla. Loput katteet ja mullat voimme ostaa oman pihan parannustöihin omakustannushintaan.

Tälläkin kerralla talkoisiin osallistuivat lähes kaikki mikä on alusta saakka ollut erityisen ilahduttavaa.


Työvälineet odottavat saunan edustalla.

Minulla oli tällä kerralla muonitusvuoro, ruokalistalla oli kerrosvoileipiä ja kahvia. Talkoohengen mukaisesti yksi mökkiläinen toi janojuomaksi itse valmistamaansa mehua ja toinen toi jälkkäriksi jäätelöt. Kauniissa säässä maistui niin työ kuin talkookahvitkin.

Talkooevästä

Meille yksi tärkeimpiä asioita siirtolapuutarhailussa on yhteisöllisyys: tehdään yhdessä, pidetään huolta yhteisistä alueista ja rakennuksista, voidaan lainata toisen välineitä, autetaan kun on avun tarvis.

Viikottaiset naisten ja miesten lenkkisaunat omalta osaltaan lisäävät yhteishenkeä: tullaan eri lailla tutuiksi kun saunan lauteilla yhdessä nautitaan löylyistä ja terassilla jäähdytellään. Talkoissa otettiin käyttöön myös saunan terassin näkösuoja: nyt voimme suojassa vilvoitella löylyjen välissä.

Saunan näkösuoja.


torstai 6. huhtikuuta 2017

Uuden kauden kynnyksellä fiilistellään viime kesää

Viime kesä meni kyynärpäävamman ja -leikkauksen myötä hiljaiselossa blogin suhteen. Mies kuitenkin ahkeroi ohjeiden mukaan kasvimaalla ja kukkien kasvatuksessa ja saatiin hyvä sato joka suhteessa.

Valokuvia tuli otettua paljon ja niitä on näin uuden kauden kynnyksellä mukava selata.

Kokeiltiin uusia kukkalajeja:


Ensimmäinen gladioluskokeilu

Liljatkin kerkesivät kukkia
Maa-artisokka paitsi ilahdutti kukillaan tuotti myös satoa


Ruusubegonia yllätti komeilla kukillaan


Kasvatettiin perunaa, punajuurta, sipulia ja porkkanaa:



Yhdestä varresta. 8 siemenperunasta aika moninkertainen sato.
Kesäkurpitsakin onnistui

Tuli yksi kirsikka, joka katosi jonnekin (parempiin suihin oletettavasti)


Joka vuosi pitää tehdä jotain uutta:


Viime kesänä pystytettiin kaari

Ja liljoille kaveriksi hankittiin Onni-Kalle

Yleisen alueen kukkapenkki ilahdutti koko kesän:



maanantai 13. lokakuuta 2014

Syksyn punaista

Syksyn punaisesta väriloistosta on jaettava muutama kuva!

Villiviini punastui yhtenä yönä ja hurmesilkkiheinä jatkaa upean värisenä

Aronia-aidan punainen väri suorastaan häikäisee

tiistai 23. syyskuuta 2014

Sadonkorjuun aika

Tuliko satoa? Tulihan sitä vaikka kaikki ei tällä kerralla onnistunutkaan.

Lupaavasti kukkineet härkäpavut mustuivat ja kuihtuivat pois ilman ensimmäistäkään papua. Herneissä oli jo ensimmäiset palot (saatiinpa maisteltuakin muutama herne) kun yhtenä aamuna paikalla oli vaan pupun jäljet (samalla oli kadonnut Ingrid Bergmanista ensimmäinen ruusunnuppu).

Eli palkokasvien osalta ei viljely ihan putkeen mennyt.

Mitä sitten saatiin? Erittäin runsas punajuurisato, jota tuhottiin niin leipomuksiin kuin mitä erilaisempiin ruokiin (paistoksiin, risottoon, keittoon). Sipuleita (kelta-, puna- ja valkosipuleita) tuli myös runsain mitoin, samoin alussa huonosti liikkeelle lähteneet porkkanat yllättivät satoisuudellaan.

Yrttiosasto yllätti myös: persiljaa, tilliä, timjamia, minttua, sitruunamelissaa ja ruohosipulia saatiin yli oman tarpeen.

Alkukesästä saatiin lehtisalaattia p a l j o n (opittiin ensi vuoden varalle, että kannattaa istuttaa pienissä erissä koko kesän ajan), raparperit ilahduttivat samaan aikaan myös.

Ensi vuodelle on jo sovittuna suunnittelupalaveri, tällöin kumpikin voi ehdottaa omia suosikkejaan istutettaviksi (katsotaan, millainen konsensus saadaan syntymään).

Punajuuri- ja porkkanasatoa


Entäs sitten kukkaosasto? Siemenistä istutetuista kehäkukat onnistuivat odotetusti ja kukkivat pitkään, ruiskukat yllättivät monivärisillä kukillaan myös ja kesän lopuksi saatiinpa kokonaista kolme auringonkukkaakin näytille. Siemeniä on otettu runsaasti talteen ensi vuotta varten. Daaliat onnistuivat myös, tarkoitus on ottaa juurakot ylös mutta haastetta on löytää talven ajaksi niille sopivat säilytysolosuhteet.

Kehäkukkasatoa


Yksi kolmesta itäneestä

Punainen daalia kukkalaatikossa

Valkoinen daalia ruiskukkien seurana

Sinisin ruiskukka

Mieltä ilahdutti, että kotona tuodut punahatut ja päivänliljat lähtivät puutarhallakin liikkeelle.

Päivänlilja kukassaan

Punahattu ystävineen

Kukkaloistoa
PS. Tulihan siihen Ingrid Bergmaniin sentään kukka kun ymmärrettiin puska aidata!

Ingrid Bergmanin ensimmäinen kukka

Ja ensi vuodelle tuli hankittua jo jotakin;  Kirsikkapuu, syyshortensia, hurmesilkkiheinää, pensashanhikkia, punatähkää ja pari pussia laukkojen ja narsissien sipuleita. Kaikki saatiin istutettua!



tiistai 15. heinäkuuta 2014

Heinäkuun helteillä hellitetään

Heinäkuun helteet ovat hellineet pihaa: kukat ovat nauttineet ja kasvimaakin kukoistaa. Pahin muokkausinto on tauolla ja seuraavat projektit vain hankepäällikön mielessä, aliprojektipäällikkö/tuotantovastaava saa hetken hengähtää.


Petuniat ovat nauttineet paisteesta ja kehäkukat alkavat olla parhaassa kukassaan.

Villiviinit kiipeävät jo kiivaasti näkösuojaksi.

Toisen villiviinin joukkoon on muutama kehäkukkakin eksynyt.
Villiviinien vierelle piti hankkia vielä yksi asetelma: maljaköynnös sai juurelleen pinkkiä lobeliaa.


Härkäpapu kukkii.

Lehtisalaattia on nautittu urakalla.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Sisäisen kitkijän etsintää

Rivitalossamme meillä on pieni etu- ja takapiha, suuri terassi, vähän nurmikkoa ja muutamia kukkia. Kitkettävää ei siis juuri ole. Taloyhtiön talkoissa olen useimmiten ollut vapaaehtoinen muonitusjoukoissa, koska 'minähän en pensaissa kitkemässä kyki'. Lapsuudenkodissa oli tontilla kokoa mutta lukuisat koivut, runsas aluskasvillisus (mustikan- ja puolukanvarvut, kielot, sini- ja valkovuokkomatot) sekä sammaleinen kallio loivat luonnontilan tunteen. Iso nurmikenttä ja muutamat perennat (puutarhamökillekin tuodut päivänliljat ja upeasti kukkineet mutta runsaasti työllistäneet georgiinit) sekä lähinnät petunioista ja Uuden Guinean Liisoista koostuneet yksivuotiset asetelmat eivät kovasti kitkijää kaivanneet.


Isän 'joriinit' - pakko oli tämän verran vanhoja muistella ja kaivella vuosien takaa tämä kuva. Mahtavimmillaan kukkia oli paljon enemmän. Nyt odottelemme, että meidän daaliat jaksavat alkaa kukkia.


Kitkijähistoriani on siis lyhyt ellei suorastaan olematon. Niinpä olen suuresti hämmästynyt kun puutarhamökillä touhutessani olen vihdoin löytänyt sisäisen kitkijäni: nyhdän innolla pienetkin rikkakasvien alut niin kukkapenkeistä, villiviinien juurilta kuin aronia-aidoista - ja nautin työstäni! Missä muussa näkee kättensä jäljen näin konkreettisesti vaikka selkä ei suoristu ja reidet huutavat hoosiannaa? Ja kompostikin kiittää.

Siinä sitä kitkettävää aitaa