keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Sisäisen kitkijän etsintää

Rivitalossamme meillä on pieni etu- ja takapiha, suuri terassi, vähän nurmikkoa ja muutamia kukkia. Kitkettävää ei siis juuri ole. Taloyhtiön talkoissa olen useimmiten ollut vapaaehtoinen muonitusjoukoissa, koska 'minähän en pensaissa kitkemässä kyki'. Lapsuudenkodissa oli tontilla kokoa mutta lukuisat koivut, runsas aluskasvillisus (mustikan- ja puolukanvarvut, kielot, sini- ja valkovuokkomatot) sekä sammaleinen kallio loivat luonnontilan tunteen. Iso nurmikenttä ja muutamat perennat (puutarhamökillekin tuodut päivänliljat ja upeasti kukkineet mutta runsaasti työllistäneet georgiinit) sekä lähinnät petunioista ja Uuden Guinean Liisoista koostuneet yksivuotiset asetelmat eivät kovasti kitkijää kaivanneet.


Isän 'joriinit' - pakko oli tämän verran vanhoja muistella ja kaivella vuosien takaa tämä kuva. Mahtavimmillaan kukkia oli paljon enemmän. Nyt odottelemme, että meidän daaliat jaksavat alkaa kukkia.


Kitkijähistoriani on siis lyhyt ellei suorastaan olematon. Niinpä olen suuresti hämmästynyt kun puutarhamökillä touhutessani olen vihdoin löytänyt sisäisen kitkijäni: nyhdän innolla pienetkin rikkakasvien alut niin kukkapenkeistä, villiviinien juurilta kuin aronia-aidoista - ja nautin työstäni! Missä muussa näkee kättensä jäljen näin konkreettisesti vaikka selkä ei suoristu ja reidet huutavat hoosiannaa? Ja kompostikin kiittää.

Siinä sitä kitkettävää aitaa






perjantai 20. kesäkuuta 2014

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Piha kesäkuussa

Kesäkuu on huhkittu erilaisten projektien parissa, jossain vaiheessa laskeskelin, että projektisalkussa oli 13 aliprojektia. Minä olen hankepäällikkö, mies aliprojektipäällikkö eli siis suorittava porras.  Kukkalaatikot mies teki ihan itse, samoin liuskekivien asettelut.

Kukkalaatikoissa on petunioita, lobeliaa, auringonkukkia, kehäkukkia ja daalioita

Kukkapenkissä pikkysyreeni, verikurjenpolvia, punahattuja, kehäkukkia, päivänliljoja, samettikukkia ja laukkoja. Päivänliljat ovat kotoisin äidin kotoa, josta niitä tuotiin lapsuudenkotiini, josta vein ne rivitalolle, josta toin niitä tänne.

Samettikukat kirvoja torjumaan

Ruusuorapihlaja, kosmoskukkia ja lobeliaa
Kiviprojektia sisäänkäynnin edessä
Kiviprojektia takapihalla

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Ituja näkyvillä

Kasvimaa aloitettiin kokeilumentaliteetilla pienimuotoisesti eli istutettiin kuuteen lavakaulukseen vähän sitä ja tätä: salaatteja, punajuurta, porkkanaa, sipuleita, hernettä ja papua. Idut alkavat jo nousta!

Lavakaulukset odottavat multaa ja kasveja sekä kuorikatetta ympärille.


Salaatteja

Papuja ja herneitä

Sipuleita: kelta-, puna- ja valkosipulia




tiistai 10. kesäkuuta 2014

Siirtolapuutarhailun taustatarinaa

Meidän (=minun ja mieheni, viidenkympin molemmin puolin olevien it-alan ammattilaisten, puutarhan amatöörien) siirtolapuutarhatarina alkoi vuosi sitten elokuun lopussa kun hyvin lyhyen harkinnan jälkeen ostaa pamautimme siirtolapuutarhamökin palstoineen Espoon Niipperistä. Ennen talvitaukoa kerkesimme tehdä terassin laajennuksen pergoloineen,  istuttaa omenapuut ja runsaasti sipulikasveja sekä saada siirtonurmikon paikoilleen. Sitten olikin hyvä jäädä odottamaan kevättä ja nähdä miten piha on talvehtinut.


Tyhjää täynnä


Tästä lähdettiin liikkeelle - runsaasti savimaata



Terassin laajennus alkamassa

Terassin koko hahmottuu

Ja valmista tuli!
Siirtonurmikon pohjustustyöt meneillään

Nurmikko rullattuna

Alkaa näyttää jo pihalta!

Pussi poikineen istutettavaksi